Hei hei 2014

Tämä vuosi on ollut hyvä. Ei täydellinen, mutta keskimäärin parempi kuin huonompi. 

Tämän vuoden täydellisyyspäivä oli 4.4. kun rakas tyttäremme Iina syntyi ja perheestämme tuli täysi. Nyt meiltä ei puutu enää ketään, kaikki on tässä ja nyt on hyvä rakentaa meidän perheen tarinaa eteenpäin.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen meidän molemmista lapsista, niin rakkaat, söpöt, fiksut ja taitavat ihmisen alut.

Isimieskin on tsempannut tänä vuonna ihan silminnähden ja meillä on ollut oikein ihanaa yhdessä. Toki myös sanaharkkaa ja erimielisyyksiä meillä on ollut, mutta enemmän onneksi hyvää.

Itse taas olen ollut armollisempi itselleni ja koko perheelleni. Opin edellisvuoden vastoinkäymisistä sen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä vaan riittää kunhan asiat on vähän sinne päin. Enää en nipota pikkuasioista, koska osaan arvostaa sitä että perusasiat on meidän perheessä nyt aikas hyvin. Olen pitänyt monesti mölyt mahassani välttääkseni perheriidan ja olen yrittänyt antaa enemmän läsnäoloani jokaiselle perheenjäsenelle. Parannettavaa minulla olisi ruutujen tuijotusajassa, pitäisi ehdottomasti vähentää facebookia ja muita. Tavoitetta ensi vuodelle olisi jättää puhelin ja iPad kokonaan muualle silloin, kun touhuaa lasten kanssa tai viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Lisäksi haluaisin osata laskea vieläkin hitaammin kymmeneen silloin, kun lapset koettelevat hermoja. Onnin tähän asti pahin uhma-aalto on hiljalleen hellittämässä ja voin vain huokaista, että me selvittiin siitä. Mutta voin myös miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta olisimme välttyneet niinkin monelta taistelulta. Mun pitäisi useammin aikuisena astua tilanteesta henkisesti etäämmälle tarkkailemaan ja rauhoittamaan tilanne, elämän pyörteissä tunteiden myrskyihin vain uppoutuu usein mukaan, vaikka se ei jälkikäteen aina järkevältä tuntuisikaan. Jospa ensi vuonna voisin kehittyä myös tuolla saralla, haluan antaa lapsille turvallisen ympäristön koetella ja opetella omia tunteitaan ja niiden käsittelyä, ja sitä varten minun pitää itse omistaa rautahermot.

Ensi vuodesta toivon yhtä tasaisen hyvää kuin tästä vuodesta. Töihin paluu jännittää, mutta onneksi se on vasta syyskuussa. 20kg haluaisin sitä ennen pudottaa ja laskin sen olevan mahdollista 1kg/vko tahdilla, jos vain pysyn motivaatiossani. Heti huomenna alkaa.  Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia edistyksestä.

Nyt palaan katsomaan Frozen -leffaa, joka ilmeisesti on ollut todella hitti vuosi sitten. Nyt vihdoin ehdin katsoa sen. :D

Joulu"loma"

Meidän joulu tuli ja meni hujauksessa. Blogi on pysynyt hiljaisena, koska bloggausaikani klo 22-24 on ennen joulua mennyt epätoivoisesti joulutonttuna lahjoja paketoiden, pipareita koristellen ja jouluruokia tehden. Jouluna taas tuo aika meni nauttimiseen: lasillinen viiniä, hieman suklaata, telkkaria tai facebookia, Isimiehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa.

Lasten hereilläoloaika meni aikalailla vaipparallissa, koska Iina-raukalla meni korvatulehduksen antibiooteista vatsa sekaisin. Tänään ensimmäinen päivä normaalilla vatsantoiminnalla vasta. Lapset sai hurjan määrän lahjoja, joulupukilla oli taas kerran lähtenyt homma vähän lapasesta. Ja Onnin lempilahja oli huulirasva... Iina ei jaksanut kiinnostua koko paketeista eikä edes lahjapaperista, mitä aluksi ajattelin että edes se kiinnostaisi, mutta syynä taisi olla tukalat oltavat. Tajusin, että Iinan ensimmäisestä joulusta tuli otettua tasan kaksi kuvaa. Onneksi siskon puolisolla oli järkkäri mukana aattoiltana, jospa sieltä saisi muutaman kuvan muistoksi.

Me saatiin lapsilta paras joululahja. Molemmat lapset nimittäin nukkuivat vihdoin hyvin! 4kk ollaan herätty tunnin välein, alkuillasta Iinan itkuja lohduteltu jopa vartin välein. Nyt koko viikko herätty keskimäärin vain kerran yössä! Toivottavasti tämä lahja tuli jäädäkseen! Iltaisin oli ennennäkemätöntä luksusta vain olla, kun ei tarvinnut pomppia sohvalta pinnasängyn luo vähänväliä. Yöllä pitkät unijaksot latasivat akkuja ja nyt on lähes uudelleensyntynyt olo.

Katsoin just eilisen Olipa Kerran -jakson ja mä en kestä kuinka ihana ja jännä se sarja on! En jaksa odottaa seuraavaa jaksoa! Onko muita Olipa Kerran faneja? :)

Hätäkahvi-ilmiö

Facebookissa jyllää hyväätekevä hätäkahvi-ilmiö, jossa siis perustetaan facebook-ryhmiä lähialueen vanhemmille voidakseen verkostoitua antamaan ja pyytämään apua toisiltaan. Vähän niinkuin vanhempien sukupolvien "kylä kasvattaa lapset" mentaliteetti modernissa ympäristössä.

Viimeaikaisen arjen keskellä mulle on tullut monta kertaa mieleen, että onneksi löytyy jo omasta takaa tuttu turvaverkosto, toisinaan taas tuntuu ettei sekään riitä, kun koko verkosto rakoilee kiireiden tai muun hankalan oman tilanteen vuoksi. Ja välillä sitä marttyyrinä surkuttelee omaa elämäänsä, kun on yksin pärjättävä kolmen tunnin yöunilla kahden alle kolmevuotiaan kanssa järjissään ja vielä yrittää heille jotain kehittävämpää tekemistä keksiä. Siinä sitten manailen "ei tartte auttaa perkele".

Viime viikolla mulle oli suuri apu Onnin synttärijuhlien järjestelyyn, kun kaveri lapsensa kanssa tuli meille leipomaan täytekakkua. Toinen viihdytti molempien lapsia ja toinen leipoi, ja välillä vaihdettiin päikseen. Yksin lapsen kanssa leipoessa olisi kakkuihin kulunut varmasti tuplaten aikaa. Silloin hymyilin, että kiva kun mulla on omat hätäkahvi-kaverit.

Eilen taas tuli hätätilanne, kun Onnille saatiin lääkäriaika vasta klo 12.40, eli parhaaseen päiväuniaikaan ja Isimies oli tietenkin työvuorossa klo 10-18. Onneksi mun äiti ajoi 40km päästä auttamaan ja olemaan meidän kotona vahtimassa Iinan päiväunta, jotta mä pääsin lääkärikammoisen Onskan kanssa 1,5 tunniksi terkkariin tutkittavaksi. Nieluviljelyn ja pika CRP:n ottaminen olisi ollut 1000x kamalampaa, jos mun olisi pitänyt yksin handlata mahdollisesti kuumuutta/tylsyyttä/väsymystä/syliä itkevä kahdeksankuinen ja näytteidenottoa panikoiva kipeä kolmevuotias. Henkinen ja fyysinen hiki kun tuli ihan vain yhdenkin lapsen kanssa tuossa tilanteessa.

Tänään sitten jouduin pärjäämään yksin, kun piti lähteä apteekkiin hakemaan Onnille antibioottia ja Isimies taasen töissä, ja mulla ei ollut autoa käytössä. Pukemiseen ja kotoa  ulos pääsemiseen meni huutoitkuserenadin saattelemana 40min ja koko reissun ajan Onni itki/valitti/vinkui, koska joka paikkaa särki ja kolotti. Ja Iina-raukka kuumissaan odotteli rattaissa hermoromahduksen partaalla. Siinä tilanteessa olisin tehnyt melkein mitä vain, että olisin saanut hätäkahvit-koodilla jonkun läheltä pikaisesti auttamaan. Jäämään meille kotiin lasten kanssa siksi aikaa, että mä nopeasti kävisin apteekissa. Meidän lapset nyt sattuu vaan olemaan sen verta vieraskammoisia, etteivät ikinä suostuisi jäämään tuntemattoman kanssa keskenään. Joten mun on pakko turvautua vain omaan pieneen tuttujen ihmisten verkostoon silloin, kun heidän aikatauluun sopii.

Periaatteessa siis olen oikein tyytyväinen, että näitä lähipiirin verkostoja luodaan, mutta itselläni varsinkin avunpyyntöön kynnys on hieman liian korkea. Mielelläni voisin vaikka naapuria auttaa pyydettäessä ja joskus salaa toivon, että joku lukisi mun ajatukset ja soittaisi ovikelloa: "mä kävin sun puolesta apteekissa hakemassa lapselle lääkettä, ettei sun tarvii raahata kipeitä lapsia kotoa mihinkään." Tai "mä tulin nyt pariksi tunniksi leikkimään teidän lasten kanssa, että sä saat nukuttua univelkoja tai käytyä lenkillä ja suihkussa." 

Jospa mä vielä joku päivä rohkaistun pyytämään/tarjoamaan apua lähellä asuville tuntemattomille. Sitten kun oma verkosto ei riitä.

Mitä mieltä sinä olet hätäkahveista? Ajatus hieno, tulisko oikeasti myös toimittua käytännössä?

Synttäribileet

Onnin synttäripäivä on 23.12., mutta järjestämme hänelle aina noin viikkoa aiemmin ihan omat juhlat niin, ettei ne sekoitu joulun kanssa ja kaverit eivät vielä olis joulunvietossa vaan pääsisivät juhlimaan Onnin kanssa. Tänään meillä siis oli Onnin kaverisynttäribileet. Ihmettelen vaan, kuinka viidestä lapsesta voi lähteä niin järkyttävän kova meteli!? Niin ja pari vauvaa ja muutama aikuinen siihen päälle.

Samalla testiin pääsi mun ihka ensimmäinen alusta loppuun itse tekemä (kaveri auttoi, mutta ei siis kaupan valmispohjasta tehty) kakku ja ensimmäinen kerta sokerikuorrutetta käyttäen. Onni toivoi pinkin kruunukakun mansikka- ja suklaatäytteellä, joten pitihän mun synttärisankarille tehdä sellainen. Paitsi väristä tuli valko-punainen, mutta onneksi kelpasi herralle. Kaikki meni oikein hyvin siihen asti, kunnes aloin koristella kruunujalokiviä. Siihen punainen massa oli liian löysää ja se levisi täysin. Äkkiä paikkaamaan ja värjäämään kruunun sakarat kokonaan punaisiksi ja karkkeja päälle jalokiviksi. Lopputulos oli ihan siedettävä, vaikka Onni aluksi luuli kakun esittävän pellen kättä. :D Kakun maku oli myös onnistunut!

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja Onni tykkäsi kovasti leikkiä kavereiden kanssa. Kivoin lahja kuulemma oli diskolamppu, sellainen taskulamppu, johon syttyy diskovalot. Onnin sotkuinen huone viittaa myös siihen, että leikeissä on viihdytty!

Harmillisesti Onnille nousi sitten vieraiden lähdettyä kuume ja kurkku kipeytyi kovasti. Huomenna olisi ollut yhtä odotetut synttäribileet mummeille ja kummeille. Onni on noin kerran vuodessa kipeä niin johan piti synttärijuhlien päälle sattua! :( mun oli tarkoitus tehdä punainen autokakku huomiselle, onneksi ehdin tekemään vain pohjan valmiiksi ja sain sen nyt pakkaseen. Mansikkatäyte ja suklaakreemi on myös valmiina, mutta niitä ei taida saada säilöön vaan joutuu ikäväksi heittämään pois. Mutta lapsen terveys tietysti etusijalla, kyllä niitä synttäreitä ehtii vielä juhlia, vaikka sitten oikeana päivänä, jolloin Onni saa meiltä vanhemmilta aina lahjan, josko joku sukulainenkin pääsisi silloin kahville ja kakulle.

Kiireiden selittelyä ja joululahjavinkki!

Oikein nolottaa myöntää, että kirjoittelu on jäänyt luvattoman harvaksi viime aikoina. Mulla vaan on niin korkeat kriteerit ja ns. "Korkea uutiskynnys", että en ole viitsinyt ihan jokaisesta pikkujutusta alkaa postailla.

Tämä viikko on mennyt Vekarakirppiksellä ravatessa. Isimies jo tänään sanoi, että ne kirppiksen pitäjät varmaan pyörittelee silmiään, kun mä kyselen joka päivä pöytäni myyntitilannetta ja käyn päivittäin siistimässä myytäviä. Näillä päivittäisillä käynneillä olen tosin törmännyt kohtalontovereihin, joiden kanssa on ollut kiva vaihtaa muutama sana kirppistelyn lomassa. Yksikin mamma sanoi käyvänsä kaksikin kertaa päivässä siistimässä myyntipöytää, hän tosin asuu lähempänä kirppistä kuin mä. Ja hän on huomannut saman kuin minä: siisti myyntipöytä vaikuttaa heti positiivisesti myyntitulokseen! Ja tottahan se on, myyvän näköinen pöytä on siisti ja selkeä, johon sormet oikein syyhyää penkomaan löytöjä. Tuskin siis olen ainoa päivittäin näkyvä myyjäkasvo Vekarassa, ainakin kaikki vähänkin omien tavaroiden myynnistä kiinnostuneet uhraavat aikaansa sen tunnin-pari päivässä kirppistelyn maailmalle. Huomenna on viimeinen myyntipäivä ja sitten saa vihdoin pitää pienen tauon kirppiksistä. Joulutauko. :D Myyntikin tämän päivän kyselyn perusteella on ollut oikein hyvä, joten hirveitä paineita ei vikan päivän osalle tarvitse kerryttää. Taktiikkaa tässä vain hion, että annanko kaikkien myynnissä olevien tuotteiden olla loppuun asti vai noukinko aamulla kalliimmat kotiin ja laitan loput puoleen hintaan, jotta saisin mahdollisimman paljon "merkittömiä" vaatteita myytyä pois nurkista pyörimästä. Merkkivaatteet kun saa ajan kanssa kyllä nettikirppiksilläkin kaupaksi. Miten te tekisitte?

Toinen projekti on Onnin synttärit. Bileet x2 järjestetään nyt viikonloppuna ja mä olen luvannut Onnille kruunukakun sokerimassakuorrutteella. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla ei ole vielä yhtään kokemusta sellaisista kakuista paitsi syömispuolesta. :D Onneksi kaveri on tulossa auttamaan, joten toivottavasti pikkuherra hyväksyy lopputuloksen! Muitakin tarjoiluja pähkäillään... Mies lupasi tehdä poropiirakan (ihanaa, mun ei tarvitse kaikkea tehdä yksin!) ja Onnin kanssa leivottiin eilen pipareita valmiiksi. Sitten vaan porkkanaa, kurkkua, lihapullia ja nakkeja, prinsessakeksejä ja popkorniinia vielä niin alkaa kekkerit olla valmiit. Vieraita taas kertyi ihan hullu määrä, vaikka yritin karsia. Ja tällä kertaa melkein kaikki kutsutut pääsevät paikallekin. Viime vuonna vain pari tyyppiä pääsi tulemaan, joten en osannut odottaa tämän vuoden 20hengen yleisöryntäystä! No ei muuta kuin tarjoilut x100 kehiin.

Ja jottei tässä tulisi liian tylsää niin ajattelin vielä käydä Marektoyn lelujen ja pelien ystävämyynnissä Lönnrotinkadulla perjantaina. Pari vuotta sitten sieltä löytyi erittäin edullisesti mm. nyt synttäreillä (ja kaikkina muinakin vuosina) näkyvä pallomeri, melissa&doug puisia palapelejä ja palikkajuna ja muuta mukavaa. Jospa tänäkin vuonna tarttuisi jotain vielä pukin konttiin, vaikkakin lapsille on taas ihan liikaa kaikkea jo tulossa. Onneksi vanhoja on nyt saatu myytyä kirppiksellä pois alta. :)

Kaiken tämän touhun päälle meillä on kotona uniongelma: Onni ei suostu nukkumaan päiväunia, vaikka hänestä huomaa kilometrien päähän että vielä tarvitsisi niitä. Ja Iina taas nukkuu to-del-la levottomasti kaikki yöt, siis heräilee noin tunnin välein eikä me oikein keksitä mistä moinen johtuu. Onnilla kun ei ikinä ollut samanlaista, koska hän nukkui viisikuisesta lähtien täysiä yöunia. Koskahan tässä taloudessa kaikki sais nukuttua kunnolla? Oltais varmaan aivan ihana perhe ja kaikki niin in love toisiimme, kun poistuisi nää väsymyksen piikkiin menevät kiukuttelut, tiuskimiset, mökötykset ja möllötykset. 

Joululahjavinkki kaikille, jotka mietitte mitä tarpeellista lapsiperheelle voisikaan lahjaksi antaa: Aika. Antakaa pienten lasten vanhemmille lahjaksi kahdenkeskistä aikaa, jotta he pääsevät edes kerran vuodessa vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan kuka toi etäisesti tuttu tyyppi saman katon alla oikein olikaan ja jotta he saisivat edes yhden yön verran ladata akkuja pitkillä ja katkeamattomilla yöunilla. Antakaa samalla lapsille 100% huomiota ja aikaa yhteisiin leikkeihin, askarteluun tai lukemiseen, koska väsyneiltä vanhemmilta ei sitä aina irtoa.

Mitäs teidän arkeen kuuluu? Onko jouluvalmistelut hyvällä mallilla? Meillä tosiaan iso osa jouluvalmisteluita on Onskan synttärijuhlien järkkäys, niiden jälkeen vasta viitsii oikeasti koristella koti joulua varten.

Kirppikselle

Vein eilen taas ison läjän lastenvaatteita, leluja, kirjoja, liinavaatteita ja imetyspaitoja Kumpulan Vekarakirppikselle myyntiin. Alkusyksystä mulla oli pöytä kahden viikon ajan, mutta silloin tuntui olevan vaatettakin paljon enemmän. Nyt otin pöydän vain viikoksi, koska vaateläjä on lähes kokonaan vain Iinan pieneksi jääneitä ja muutama Onnilta. Nyt pitää vain toivoa, että ostoksille sattuisi joku, jolle on syntymässä/syntynyt pieni tyttö, ja ostaisi koko pöydän tyhjäksi kerralla!

Vuorokaudessa oli myyntiä tullut jo aika mukavasti, pöytävuokra 37e on kuitattu jo ja muutamia kymppejä tullut voittoakin vielä. Nyt toivotaan, että tahti jatkuu, jotta ei tarvitsisi kantaa niin paljon tavaraa enää takaisin kotiin. Jos joku kiinnostui, kannattaa käydä kurkkaamassa pöytä nro 29, 11.12. mennessä! Pöydässä paljon Pop:ia, Me&I:ta, gugguuta jne. mutta myös eurolla tai parilla Lindexin ja H&M:n söpöjä vaatteita. :)

Tässä läjä täyttää auton takakontin. Myynnissä myös iso Ihaa, lasten keinutuoli ja sitteri.

Aseteltuna pöydälle. :) Pitää melkein päivittäin käydä siivoamassa pöytä, en tajua miten se myllätään aina sekunneissa ja sitten kukaan ei jaksa katsoa löytöjä, kun pöytä ei houkuttele siisteydellään. En malttaisi lähteä pois tuolta, kun kuitenkin just joku myllää kaiken hujan hajan, jos lähtisin kotiin. :D Pitänee muuttaa viikoksi Vekarakirppikselle...

Myös nämä kaikki on myynnissä. En ehkä kestä. Mun iso poika ei enää tarvii näitä söpöläisiä! Toisaalta hyvä kyllä, mutta jotenkin haikeaa, kun näitä ei voi edes näyttää toiselle "kato, kyllä nää vielä tallessa on!", koska sitten ne ajautuisi takaisin suuhun. Ja tuosta vieroituksesta pitikin raportoida, että viikon Onni jaksoi näitä kysellä, mutta kertaakaan ei itkenyt rättien perään. Meni jotenkin liian hyvin, varsinkin kun muutoin meillä kyllä on taas uhmapeikko kylässä. Ehkä Onni oli oikeasti vaan valmis jo luopumaan räteistä. Iso poika!

Joulun koristelua ja odotusta

Meillä koristeltiin tänään joulukuusi! Homma piti tehdä joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta se oli sellainen kiukkupäivä, ettei kivalle joulupuuhastelulle jäänyt aikaa. Tänään oli hieman parempi päivä, vaikka uhmaraivareilta ei silti vältytty kokonaan. Kuusi kuitenkin saatiin pystytettyä ja molemmat lapset olivat oikein innostuneita joulupuuhista!

Mitä muiden joulun odotukseen kuuluu ja minkälaisia jouluperinteitä luotte lapsillenne? :)

Meillä on nyt ainakin joulukuusen koristelu heti joulukuun alussa, joulukalentereiden avaus, ja pipareiden leivonta jossain vaiheessa. Kauneimpia joululauluja haluaisin mennä lähikirkkoon kuuntelemaan. Onnin synttärit vietetään joulun alla. Viime jouluna tonttu toi Onnille aina silloin tällöin yllätyksen avattavan joulupallon sisään, jos poika oli ollut kiltisti. Tänä vuonna voisi tontut tehdä saman joulusukan avulla. :)