Tämän vuoden täydellisyyspäivä oli 4.4. kun rakas tyttäremme Iina syntyi ja perheestämme tuli täysi. Nyt meiltä ei puutu enää ketään, kaikki on tässä ja nyt on hyvä rakentaa meidän perheen tarinaa eteenpäin.
Olen todella onnellinen ja kiitollinen meidän molemmista lapsista, niin rakkaat, söpöt, fiksut ja taitavat ihmisen alut.
Isimieskin on tsempannut tänä vuonna ihan silminnähden ja meillä on ollut oikein ihanaa yhdessä. Toki myös sanaharkkaa ja erimielisyyksiä meillä on ollut, mutta enemmän onneksi hyvää.
Itse taas olen ollut armollisempi itselleni ja koko perheelleni. Opin edellisvuoden vastoinkäymisistä sen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä vaan riittää kunhan asiat on vähän sinne päin. Enää en nipota pikkuasioista, koska osaan arvostaa sitä että perusasiat on meidän perheessä nyt aikas hyvin. Olen pitänyt monesti mölyt mahassani välttääkseni perheriidan ja olen yrittänyt antaa enemmän läsnäoloani jokaiselle perheenjäsenelle. Parannettavaa minulla olisi ruutujen tuijotusajassa, pitäisi ehdottomasti vähentää facebookia ja muita. Tavoitetta ensi vuodelle olisi jättää puhelin ja iPad kokonaan muualle silloin, kun touhuaa lasten kanssa tai viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Lisäksi haluaisin osata laskea vieläkin hitaammin kymmeneen silloin, kun lapset koettelevat hermoja. Onnin tähän asti pahin uhma-aalto on hiljalleen hellittämässä ja voin vain huokaista, että me selvittiin siitä. Mutta voin myös miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta olisimme välttyneet niinkin monelta taistelulta. Mun pitäisi useammin aikuisena astua tilanteesta henkisesti etäämmälle tarkkailemaan ja rauhoittamaan tilanne, elämän pyörteissä tunteiden myrskyihin vain uppoutuu usein mukaan, vaikka se ei jälkikäteen aina järkevältä tuntuisikaan. Jospa ensi vuonna voisin kehittyä myös tuolla saralla, haluan antaa lapsille turvallisen ympäristön koetella ja opetella omia tunteitaan ja niiden käsittelyä, ja sitä varten minun pitää itse omistaa rautahermot.
Ensi vuodesta toivon yhtä tasaisen hyvää kuin tästä vuodesta. Töihin paluu jännittää, mutta onneksi se on vasta syyskuussa. 20kg haluaisin sitä ennen pudottaa ja laskin sen olevan mahdollista 1kg/vko tahdilla, jos vain pysyn motivaatiossani. Heti huomenna alkaa. Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia edistyksestä.
Nyt palaan katsomaan Frozen -leffaa, joka ilmeisesti on ollut todella hitti vuosi sitten. Nyt vihdoin ehdin katsoa sen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Spam-viestien välttämiseksi kommentit tulevat näkyviin vasta, kun ne on ensin hyväksytty.