Nukkumatti lasten, tule meillekin!

Väsyttää.

Viimeksi taisin nukkua kokonaisen täyden yön ilman heräämisiä alkuvuodesta tai viime vuoden puolella, en enää muista. Ei hetkinen, olihan meillä elokuussa miehen kanssa romanttinen get-away -matka Tallinnaan mun synttäreiden kunniaksi ja silloin ei ollut kukaan herättämässä keskellä yötä. Mutta kerran vuodessa täydet yöunet on kyllä aika HC. Olen olosuhteiden pakosta siis tottunut jokapäiväiseen kestoväsymykseen enkä jaksa siitä päivitellä ja valittaa kovin usein.

Iina on 6,5kk vanha ja syö kiinteitä ja iltaisinkin isot satsit puuroa. Onni oli 5kk, kun nukkui jo täysiä unia. Tässä siis elättelen toiveita, että Iinakin oppisi pian nukkumaan koko yön heräämättä kahden tunnin välein. Näyttäisi menevän havahtumiset unisyklin vaihtumisen mukaan ja Iinalla on vaikeuksia itsekseen vaipua takaisin syvään uneen syklin pintavaiheessa. Muuta selitystä en keksi, koska noilla iltapuuroannoksilla ei varmasti tule enää nälkä.

Illat on alkaneet menemään kyllä oikein hyvin, lapsilla on nimittäin samanlainen unirytmi ja meillä on molemmat unessa viimeistään klo 21. Iinan yövuoro alkaakin siitä parin tunnin päästä ja jatkuu parin tunnin välein pitäen huolen, ettei äiti (eikä isi) vain saa liian paljon nukuttua. Lopulta pidempi unipätkä tulee klo 4-7 aikaan, kunnes Onni ottaa kopin ja hänen aamuvuoro alkaa klo 6-7.30 välillä. Ja ei muuta kuin ylös ja aamupalan tekoon.

Päiväunet menee välillä hienosti yhteen niin, että mussukat nukkuvat jopa puoli tuntia yhtäaikaa, jolloin mä pääsen vihdoin suihkuun/syömään/siivoamaan, mutta ei kyllä päikkäreitä itse ehdi tai pysty, ja parempikin olla totuttelematta itseään sellaiseen ylellisyyteen tai loppuu veto kokonaan loppupäivästä. Useimmiten päiväunet kuitenkaan ei natsaa yhteen ja vielä useammin uhmiksen kanssa pääsee tappelemaan koko päikkäriajaksi ja lopulta täällä ei ole kukaan nukkunut, ei myöskään naapurit.

Väsymys alkaa näkyä arjessa jo aika pahasti. Me ollaan miehen kanssa nykyään usein niin poikki, että harvemmin jaksetaan lasten nukahdettua edes jutella toisillemme vaan koomailemme molemmat omissa sohvanurkissamme. Sitten molemmat mahdollisimman pian nukkumaan, mutta sekin vain ärsyttää, kun Iina herää kuitenkin ihankohta. Väsyneenä tulee myös herkemmin tiuskittua ja kiukuteltua, ja lapsethan vaistoaa ja imee ilmapiirin hämmästyttävän nopeasti itseensä ja lopulta täällä on neljä persiiseen ammuttua karhua kiukuttelemassa toisilleen ja sehän on oikein terveellinen ja seesteinen perheidylli.

Tämä onkin nyt avoin kirje arvon herra Nukkumatille. Muistaisitko taas ottaa meidän kodin mukaan unikierrokseesi. Ja jos osoitteemme on joutunut hukkaan, ilmoitan sen pikimmiten päämajaasi.

Ystävällisin terveisin,
Liian väsynyt muistamaan nimeään.

Loppuun vielä kuvat murujen tämän päivän asukokonaisuuksista:

Iinalla mun tämänhetkinen lempparikokonaisuus: Mini Rodinin heppa-ballerinabody ja Gugguun musta-beiget leggingsit.

Onnilla Mini Rodinin timantticollegepaita ja Gugguun mustat trikoopantsit. Onni on tykästynyt Gugguun pantseihin ja collegehousuihin niiden isojen taskujen myötä, taskuihin mahtuu helposti kaikki pikkuautot, tai puhelin ja aarteet.