Onniina

Mä niin rakastan mun lapsia! Onni ja Iina on ihan huiput tyypit ja monta kertaa päivässä huomaan miettiväni, että miten me ollaan onnistuttu miehen kanssa jossain niin täydellisesti.

Iina täytti just puoli vuotta, joten hirveän suurta persoonaa en ole vielä ehtinyt nahkapuvun alta vielä löytämään. Mutta pienisuuri persoona sieltä pilkistää. Aurinkoinen ja chilli tyttö, joka tähän mennessä on viitsinyt nauraa ääneen ainoastaan isoveljensä hömpötyksille. Ja yhtä taitavasti lopettanut jokaikinen kerta nauramiset, kun videokamera saadaan päälle. Todisteaineistoa Iinan naurusta ei siis ole. Iinan herkkua on kaikki ruoka, jonka vaan saa käsiinsä tai suuhunsa asti. Silti tyttö käyttää edelleen vasta 62-68 kokoisia vaatteita ja jouduin jopa myöntämään tappioni talvihaalarin koon suhteen ja ostamaan vielä ajattelenaani kokoa pienemmän haalarin alkutalveksi. Mutta jos hän yhtään tulee isoveljeensä, pienikokoisesta alkutaipaleesta huolimatta vuoden paikkeilla tulee massakausi, jonka jälkeen kasvupyrähdys michelin-ukosta keskivertolapseksi. Iina on ollu alusta asti oikein tyytyväinen vauva. Paitsi nyt, kun hän haluaisi kovasti liikkeelle, mutta jalat ja kädet ei vaan tottele. Konttausasentoon on jo kuukaudenpäivät menty, joten on vain päivistä/viikoista kiinni koska satnnaiset dyykkaukset muuttuvat haparoiviksi konttausaskeliksi.

Onnilla on synttärit jouluna ja nyt ollaan sopivasti opittu näyttämään sormilla paljon täyttää: 3. Onni on taitava poika niin motorisesti kuin verbaalisesti, me ollaan juteltu jo vuoden verran ihan kunnolla kaikesta ja jos Onska ei jotain sanaa muista tai tiedä, hän osaa sen selittää tai hakea meiltä apua: "mä en muista mikä sen nimi oli, saanko sen sinisen mikä pyörii?" (Parkkikiekko). Itse yritän pitää huolen siitä, että Onnille kehittyisi mahdollisimman laaja sanavarasto jo pienestä pitäen. Me luetaan paljon, lauletaan, lorutellaan ja jutellaan, selitän paljon uusia sanoja ja niiden merkityksiä enkä mene sieltä mistä aita on matalin ja jätä vain vaikeampia sanoja sanomatta. Päiväkodin henkilökuntakin on kertonut kuinka hauskaa on, kun alle kolmevuotiaan kanssa voi ihan heittää läppää. Jumpassa ollaan käyty tämän vuoden kevätkauden ja nyt syyskauden verran ja Onni on erittäin kiinnostunut akrobaateista ja sirkustempuista näin pari juttua mainitakseni. Ulkona harjoitellaan kiipeilyä. Luonteeltaan Onni on omapäinen, eloisa, iloinen vipeltäjä, joka ei haleja ja pusuja säästele. Välillä menee hermo totaalisesti ja ollaan päät vastakkain harvasepäivä, mutta sitten taas ne hyvät hetket on ihan parhaita. Uhmaikä näkyy ja kuuluu meidän kotona, anteeksipyynnöt naapureille! :)

Sisaruksina tiimi Onniina ovat jo nyt kuin paita ja peppu. Niin paljon rakkautta on pelkästään jo lasten katseissa, kun näkevät toisensa. Katsotaan mihin tämä kombo kehittyy, kun Iina alkaa liikkua ja osoittamaan omaa persoonaansa enemmän. :)