Mökkielämää

Joskus täytyy lähteä, jotta voi palata. Me lähdettiin lasten kanssa viikonlopuksi mökille ja Isimies jäi pitämään kotia pystyssä ja pääsi samalla viettämään ihan omaa aikaa.

Oli kiva saada heti illalla viestiä mieheltä, että on ikävä, en edes muista koska viimeksi olen kuullut häneltä niitä sanoja! Välillä tosiaan tekee hyvää olla hetken erossa, että muistaa taas minkä takia tässä arjen pyörteissä rämmitään yhdessä eteenpäin.

Meidän mökkireissu meni mukavasti. Automatkat sujuivat rauhallisesti, kun molemmat nukkuivat koko 1,5 tuntisen matkan ajan. Ainoa mitä yksin ajaessa kaipasin oli seura, joka pitäisi aivot tarpeeksi hereillä ja skarppina. Mulle tulee helposti vähänkin pidemmillä matkoilla väsymys ja loppumatka onkin yhtä kamppailua ja skarppausta, että pysyy hereillä. Paluumatkalla jouduin kääntymään hetkeksi huoltoaseman pihalle herättelemään itseäni. Rikkonaiset yöt yksin ja ajaminen yksin, huono yhdistelmä! Onneksi osaan arvioida oman jaksamiseni ratin takana ja tajuan siirtyä tarvittaessa varikolle.

Mökillä oli myös lasten ukko ja mummi sekä mun sisko perheineen. Lapset saivat siis leikittäjiä ja sylejä mielin määrin, ja mä sain apukäsiä lastenhoitoon. Nämä apukädet mahdollistivat sen, että pääsin vihdoin viemään Onnin ensimmäistä kertaa luistelemaan, pääsin käymään siskoni kanssa kahdestaan kävelyllä, sain touhuta sekä Onnin että Iinan kanssa kahdestaan vuorotellen ja pääsin käymään myös saunassa suhteellisen helposti.

Yöt huonounisen Iinan kanssa olivat kyllä raskaita yksin. Ensimmäinen yö meni vähän väliä pyöriessä ja pikkuista lohdutellessa. Toinen yö alkoi hyvin, mutta jatkui parin tunnin lohduttomalta kipuhuudolla, joka taatusti piti kaikki muut hereillä (paitsi hyväuninen Onni luojankiitos nukkui sikeästi). Saldona erittäin väsynyt äiti! Onneksi mökkireissun päätteeksi pääsin tänään treeneihin hakemaan energiaa 1,5h rääkillä.

Iina auttoi pakkaamaan purkamalla laukkua samalla tahdilla, kun mä yritin saada kamoja kasaan. :)

Onni lukee iltasatua mummin kanssa.

Lauantaiaamu rankan yön jälkeen oli hyvä aloittaa hiihtolenkillä Onnin kanssa, ulkona väsynytkin mieli virkistyy ja herää.

Mä olin niin yllättynyt kuinka sinnikkäästi Onni jaksoi harjoitella luistelua, hymyillen nousi ylös jokaisen kaatumisen jälkeen ja kovasti halusi heti vaan mailan käteen ja kiekkoa lämimään. Tainnut poika saada inspiraation, kun on pari kertaa käynyt mun treenejä seuraamassa. Onnista kuulemma tulee isona "vahtimaali" eli maalivahti! Puolisen tuntia jaksettiin jäällä treenata ja taisi äidin ja tädin voimat loppua ennen ensikertalaista, jota piti houkutella lähtemään. Luistelu alkoi niin hyvillä mielin, että jäälle on päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

Molemmat pääsivät mökin pihan pikkumäkeen laskemaan pariinkin otteeseen. Ulkoilua on siis harrastettu oikein urakalla viikonlopun aikana!

Mukavaa oli, mutta sitäkin mukavampaa oli palata kotiin Isimiehen luo! Jospa seuraavalla kerralla lähdettäisiin koko perhe mökkireissulle yhdessä ja pääsisin opettamaan Onnille laskettelua/lumilautailua.