Mökkielämää

Joskus täytyy lähteä, jotta voi palata. Me lähdettiin lasten kanssa viikonlopuksi mökille ja Isimies jäi pitämään kotia pystyssä ja pääsi samalla viettämään ihan omaa aikaa.

Oli kiva saada heti illalla viestiä mieheltä, että on ikävä, en edes muista koska viimeksi olen kuullut häneltä niitä sanoja! Välillä tosiaan tekee hyvää olla hetken erossa, että muistaa taas minkä takia tässä arjen pyörteissä rämmitään yhdessä eteenpäin.

Meidän mökkireissu meni mukavasti. Automatkat sujuivat rauhallisesti, kun molemmat nukkuivat koko 1,5 tuntisen matkan ajan. Ainoa mitä yksin ajaessa kaipasin oli seura, joka pitäisi aivot tarpeeksi hereillä ja skarppina. Mulle tulee helposti vähänkin pidemmillä matkoilla väsymys ja loppumatka onkin yhtä kamppailua ja skarppausta, että pysyy hereillä. Paluumatkalla jouduin kääntymään hetkeksi huoltoaseman pihalle herättelemään itseäni. Rikkonaiset yöt yksin ja ajaminen yksin, huono yhdistelmä! Onneksi osaan arvioida oman jaksamiseni ratin takana ja tajuan siirtyä tarvittaessa varikolle.

Mökillä oli myös lasten ukko ja mummi sekä mun sisko perheineen. Lapset saivat siis leikittäjiä ja sylejä mielin määrin, ja mä sain apukäsiä lastenhoitoon. Nämä apukädet mahdollistivat sen, että pääsin vihdoin viemään Onnin ensimmäistä kertaa luistelemaan, pääsin käymään siskoni kanssa kahdestaan kävelyllä, sain touhuta sekä Onnin että Iinan kanssa kahdestaan vuorotellen ja pääsin käymään myös saunassa suhteellisen helposti.

Yöt huonounisen Iinan kanssa olivat kyllä raskaita yksin. Ensimmäinen yö meni vähän väliä pyöriessä ja pikkuista lohdutellessa. Toinen yö alkoi hyvin, mutta jatkui parin tunnin lohduttomalta kipuhuudolla, joka taatusti piti kaikki muut hereillä (paitsi hyväuninen Onni luojankiitos nukkui sikeästi). Saldona erittäin väsynyt äiti! Onneksi mökkireissun päätteeksi pääsin tänään treeneihin hakemaan energiaa 1,5h rääkillä.

Iina auttoi pakkaamaan purkamalla laukkua samalla tahdilla, kun mä yritin saada kamoja kasaan. :)

Onni lukee iltasatua mummin kanssa.

Lauantaiaamu rankan yön jälkeen oli hyvä aloittaa hiihtolenkillä Onnin kanssa, ulkona väsynytkin mieli virkistyy ja herää.

Mä olin niin yllättynyt kuinka sinnikkäästi Onni jaksoi harjoitella luistelua, hymyillen nousi ylös jokaisen kaatumisen jälkeen ja kovasti halusi heti vaan mailan käteen ja kiekkoa lämimään. Tainnut poika saada inspiraation, kun on pari kertaa käynyt mun treenejä seuraamassa. Onnista kuulemma tulee isona "vahtimaali" eli maalivahti! Puolisen tuntia jaksettiin jäällä treenata ja taisi äidin ja tädin voimat loppua ennen ensikertalaista, jota piti houkutella lähtemään. Luistelu alkoi niin hyvillä mielin, että jäälle on päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

Molemmat pääsivät mökin pihan pikkumäkeen laskemaan pariinkin otteeseen. Ulkoilua on siis harrastettu oikein urakalla viikonlopun aikana!

Mukavaa oli, mutta sitäkin mukavampaa oli palata kotiin Isimiehen luo! Jospa seuraavalla kerralla lähdettäisiin koko perhe mökkireissulle yhdessä ja pääsisin opettamaan Onnille laskettelua/lumilautailua.

Lelukierrätystä ja lastenhuoneen sisustusta

Lastenhuonetta siivotessani mietin, josko pitäisi kerätä iso säkillinen leluja kellariin pariksi kuukaudeksi. Suurinta osaa tuskin edes muistaisivat kaivata. Olen isojen lelujen kohdalla tehnytkin tätä aina; osa pois ja välillä takaisin niin johan kiinnostaa "uusi" lelu taas! Nyt alkaa olla laatikot ja hyllyt niin täynnä pikkusälääkin, että niitä pitäisi huoletta karsia myös. Usein olen kirpputorille vienyt leluja, joilla ei kukaan ole leikkinyt muutamaan kuukauteen. Mutta en ihan kaikille raaskisi vielä tehdä niin, koska osa on sellaisia ajattomia leluja, jotka varmasti kiinnostavat pikkusiskoa hänen hieman kasvettua. Säilöön siis ja lastenhuonetta tyhjemmäksi.

Toinen pähkäilyn aihe on lastenhuoneiden sisustus ja miten lelut jakaisi pian kahteen lastenhuoneeseen. Olemme siis mahdollisesti muuttamassa pian isompaan kotiin, jossa molemmat lapset saisivat oman huoneen. En kuitenkaan haluaisi heti ajautua siihen, että pojan huoneessa on ruuvipenkki ja tytön huoneessa hella, varsinkin kun molempia kiinnostaa kumpikin lelu. En myöskään halua olohuoneesta muodostuvan lelumuseota vaan lelujen olisi hyvä löytää paikkansa niille tarkoitetuista lastenhuoneista. Miten te muut olette ratkaisseet samantyylisen ongelman, mitkä lelut kuuluu mihin huoneeseen?

Tässä muutama ajatus lastenhuoneen sisustuksesta (ikeapainotteinen, hehheh!):

Toiseen huoneeseen tulee automatto, varmaankin siihen Onnin huoneeseen, kun siellä se on tähänkin asti ollut. Tämä luontopolkumatto on ollut haaveissa jo Onninkin huoneeseen automaton kaveriksi, mutta ne eivät ole mahtuneet samaan aikaan lattialle ja siksi tämä matto on vielä jäänyt kauppaan. Nyt olisi mahdollisuus sisustaa Iinalle oma luontopolku.

Onnin huoneessa on nyt ollut sekä nuo ihanat Vallilan Pihajengi -verhot että Ikean Vandring Uggla -verhot. Tulevassa asunnossa on kaikkiin ikkunoihin valmiiksi asennetut sälekaihtimet, joten varsinaista valosuojaa ei verhoilta vaadita enää (tummat pöllöverhot olivat sitä varten ikkunan edessä ja Pihajengiverhot vain koristeena). Iina saisi nyt Pihajengiverhot omaan huoneeseen luontopolkua täydentämään ja Onnille kaiketi tulisi pöllöverhot, ellen löydä muita kivoja tilalle.

Onnilla on nyt Ikean Skojig kattolamppu ja samanlaisen ajattelin myös Iinan huoneeseen. Ja ehdottomasti sinisenä (saatavilla myös keltaisia), koska taivas on useimmiten sininen, vaikka kuinka olisi "tytön huoneessa".

Onnilla on Ikean Minnen sänky ja Iinalle ajattelin sitten aikanaan samanlaista valkoisena. Meidän parisänky on myös samaa sarjaa, joten olisi koko perheellä samantyyliset sängyt.

No siinä vähän näkyykin tuota tavaramäärää! Mutta siis tollaset laatikostot ja hyllyt meillä on nyt Onnin huoneessa ja mä mietin miten jakaisin näitä lasten kesken vai pitääkö myydä osa pois ja ostaa ihan jotain muuta tilalle. Luultavasti toisen lapsen huone on selkeästi muita makuuhuoneita pienempi, joten sinne ei yhtä paljon hyllyä ja laatikostoa mahdu. Seinällä olevat taulut on mun velipuolen maalaamia ja Iinalle odottaa omat samanlaiset, mutta kevätteemalla olevat. Onni talven lapsi siis saa seinälleen karhun ja pöllön talvimaisemissa ja Iina kevään lapsi taas samaiset eläimet kevätmaisemissa.

Pienten lasten kanssa risteilyllä

Monet ovat ihmetelleet tai vähintäänkin kyselleet vinkkejä miten pienten lasten kanssa voi mennä risteilylle ja miten siitä saa mahdollisimman paljon iloa irti ja mahdollisimman vähän harmaita hiuksia. Me ollaan miehen kanssa käyty laivareissuilla (Tallinna tai Tukholma) pari-kolme kertaa vuodessa jo ennen lapsia, eikä perinne ole muuttunut juurikaan lasten syntymän jälkeen.

Tällä kertaa olimme Tukholman risteilyllä Silja Serenadella. Matkustamme mieluummin Silja Linella, koska se on tilavampi ja mielestämme lapsiperheille hyvin suunniteltu laiva. Meillä oli jo toisen kerran hyväksi havaittu Family-hytti, joka on tavallista neljän hengen hyttiä tilavampi. Hytissä on vuodesohva, kaksi yläpetiä ja kaksi alapetiä, kylpyhuone on saman kokoinen kuin tavallisissa hyteissä. Hyttiin mahtuu helposti rattaat sisälle, lapsilla on tilaa leikkiä ja vaipanvaihdot yms. hommat hoituu mukavammin, kun ei olla koko ajan toistemme iholla.  Sunnuntailähdöt on siitä kivoja, että risteilykännääjiä on harvemmassa ja laivalla on selkeästi enemmän lapsiperheitä ja rauhallisempaa matkustajaa.

Risteilyllä pyrimme menemään lasten ehdoilla, koska siten myös lapsille reissu tuntuu lomalta ja kaikilla on rennompi olla.  Siljalandissa, eli laivan leikkihuoneessa, vietämme noin tunnin illalla ja saman verran aamulla. Onni leikkii ja kulkee siljalandissa kuin vanha tekijä eikä häntä tarvitse enää koko ajan vahtia. Iinakin alkaa jo pienten puolella touhuta lelujen parissa, pallomeri on molempien hittijuttu.

Ruoka-ajat pyrimme pitämään reissussa samoina kuin kotonakin. Buffet ei ole hintansa väärti pienten lasten kanssa matkustaessa, koska ruokailuaika on melko nopeasti ohi (ainakaan meidän lapset ei jaksa keskittyä yhtään sen enempää, kunhan ovat saaneet vatsansa täyteen) eikä lasten kanssa matkustaessa viitsi lipitellä buffet-viinejäkään. Olemme nyt monena kertana syöneet iltaruuan Promenadilla sijaitsevassa el Mundo kahvilassa. Ekan kerran me ostettiin Onnille oma ruoka, mutta se osoittautui kalliiksi, koska Onni söi siitä ehkä kolmasosan, joten tälläkin kertaa Onnille kasattiin oma miniannos meidän ruuista. Iinalle oli kotoa tuotua purkkiruokaa ja ravintolan leipää. Iltapalaksi ostettiin el Mundosta ruisleipää ja muroja. Aamupalalla olemme aina menneet buffetiin ja siellä on kyllä kiva, kun meidän molemmat lapset syövät vielä ilmaiseksi. Onni söi ison annoksen puuroa, karjalanpiirakkaa ja muhvinsseja eli muffinseja. Iina sai puuroa, paprikaa ja kurkkua, karjalanpiirakkaa ja leipää.

Nukkumaanmenosta taas joustamme tunnin-pari väsymystasosta riippuen. Ekana iltana kävimme katsomassa klo 20.45 alkavan show'n, jonka jälkeen pikkuhiljaa menimme hytille ja nukkumaan. Iina nukahti rintareppuun jo aikaisemmin, mutta heräsi hytissä iltahommiin. Lopulta molemmat nukahtivat vasta klo 23 aikoihin, mikä oli liian myöhään ja sen kyllä huomasi seuraavana aamunakin! Toisena iltana jätimme iltashown välistä, mutta silti nukahtaminen venähti klo 22 asti. Normaalisti lapset nukahtavat kotona klo 20-21 välillä. Onni on aivan haltioissaan laivan muusikoista ja esiintyjistä, joten on kiva joustaa sen tunnin verran illalla, jotta poika pääsee fiilistelemään esityksiä ja saa virikkeitä omiin esityksiinsä. :) Edelliskerran risteilystä (kesällä 2014) Onni muistaa vieläkin akrobaatit! Nyt saksofonisti ja kitaristit olivat kova juttu.

Tukholmassa kävimme tällä kertaa shoppailemassa alennusmyynneissä. Paljon kauppoja jäi vielä käymättä, koska Onni alkoi olla väsynyt ja kiukkuinen, ja Isimies hermona ja kiukkuinen... Mutta onneksi jotain ehdin kotiuttamaankin! Olin valmistautunut shoppailuun tikkareilla ja rusinoilla, eli lahjontavälineillä, Onnin mahdollisia kiukkuja varten (yksi tikkari vain meni). Iina on toistaiseksi vielä melko mukavaa shoppailuseuraa, kunhan rattaat liikkuu tarpeeksi usein. Kahden lapsen kombo kulkee hyvin Tukholman kaduilla kevyiden Teutonia Timmy rattaiden ja Teutonia Pick-Up seisomalaudan avulla. Lisäksi meillä on Ergo-rintareppu, johon saa tarvittaessa kumman lapsista tahansa kyytiin. Jos Onni esimerkiksi väsähtää seisomiseen/kävelyyn, voimme ottaa Iinan rintareppuun ja Onnin rattaisiin tai jos Iina nukkuu rattaissa, voi Onnin myös ottaa rintareppuun selkäpuolelle kannettavaksi. Ergossa kun painoraja taisi olla 25kg ja meidän 3-vuotias painaa 17kg, joten hyvin vielä menee, jos itse vain jaksaa kantaa repparissa.

The Tiny Universen musta mekko irroitettavalla rusetilla, IHANA! Ja aivan uusi tuttavuus tuo ruotsalainen lastenvaatemerkki. Harmi, kun ei ollut aikaa perehtyä Åhlensilla paremmin merkin osastoon pienten kiukuttelijoiden takia, olisi ollut nimittäin kiva ostaa saman tien pari vaihtorusettia mekkoon. Lisäksi kaksi Mini Rodinin mekkobodya -30% alennuksella, näitä bodeja suunnittelinkin löytäväni. Onnille olisin ostanut Mini Rodinin sirkusheppapaidan, mutta se ei kelvannut hänelle. Säästyipähän rahat Onnin osalta. Eikä siinä, pojalla on kyllä vaatekaappi liiankin täynnä jo valmiiksi.

Polarn O. Pyretiltä kotiutui tällaisia. Onnille vain paketillinen sukkia, loput oli Iinalle. Jotenkin en osaa tällä hetkellä pukea Onnia enää moniinkaan Pop:n vaatteisiin, tai ainakaan ostaa uutta, jokin pop-ähky varmaan. Pienemmälle kuosit tuntuu vielä raikkailta päällä. Suomesta en ollutkaan ostanut mitään alesta ja tuntuikin, että Ruotsin puolella alet oli jo nyt hieman paremmat ja valikoimaa oli oikein hyvin jäljellä.

Lasten hieman kasvaessa olisi kiva käydä Tukholman museoissa (esim. astrid Lindgrenin Junibacken) ja huvipuistossa. Nyt ei tunnu niistä maksaminen tuovan meille saatika lapsille vielä kovin suuria elämyksiä. Kapteenin komentosillalla olisi kiva käydä ja olimmekin jo Onnia viemässä sinne, mutta siinä onkin ikärajana 6-vuotta. Myös laivan muut ohjatut ohjelmat ovat enemmän isommille, ehkä 5-vuotiaista ylöspäin. Mutta pelkässä leikkihuoneessa ja pallomeressä on kyllä elämystä tarpeeksi 3-vuotiaalle ja 9-kuiselle! Samoin lastendisko, eli Atlantis Palacen tyhjä tanssilattia alkuillasta ja hiljaisella kuuluva tanssimusiikki ja valoshow, on meidän musiikkia rakastaville lapsille risteilyn kohokohta.

Jos aiheesta tulee kysymyksiä tai kaipaa jotain käytännön vinkkejä risteilylle pienten lasten kanssa, kirjoita kommenttia niin vastaan mieluusti! Kaikkea kun en tajua/muista tähän kirjoitella. :)

Ja jospa saataisiin kommentointia hieman aktivoitua, laitan tähän yhden Silja Linen etusetelin tyrkylle. Jos siis saadaan enemmän kuin yksi kommentti, joudun ihan arpomaan sen. :D etuseteli on voimassa 12.2. asti ja sillä pääsee vapaavalintaisesti Päivä Tukholmassa -risteilylle Helsingistä 50e/hytti C-promenade luokassa (muihin hyttiluokkiin lisämaksusta), 23h risteily Turusta 12e/hytti, 22h risteily Tallinnaan 28e/hytti tai Päivä Tallinnassa risteily 16e/hlö kansipaikoin. (Perjantailähdöt eivät kuulu tarjoukseen)

Nyt siis kommentoimaan! Käyttekö paljon risteilyillä vai onko "lasten takia" jäänyt vähemmälle? Miksi risteilyt eivät inspiroi tai miksi ne taas on hyvä perheloman muoto? Tai sitten vain kysyt vinkkejä risteilymatkustukseen lasten kanssa. :)

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko vei mukanaan 2,5kg painoa, eli nesteet on saatu liikkeelle. Mä en ole millään dieetillä, jossa syödään lisäravinteita tai pussikeittoja ja laihispatukoita. Joskus olen maistanut, mutta makuuni ovat liian keinotekoista moskaa ja suosin siis aitoja raaka-aineita, tavallista ruokaa ja sen freesejä makuja. Mulla on nyt jäsenyys Keventäjät-ohjelmaan syyskuulle asti. Sinne siis merkataan syömiset ja juomiset, sieltä saa reseptivinkkejä ja joka päivälle menu ehdotuksen, jos ei itse keksi mitä omiin päivittäisiin kalorimääriin sopivaa ruokaa voisi syödä. Olen tykännyt ja ohjelma tuntuu näppärältä, vähän samantyylinen kuin painonvartijoiden pisteet.

Olen saanut kevennettyä jo niinkin yksinkertaisella tavalla kuin korvaamalla lounas kevyeen salaattiin. Päivällisillä syön samaa kotiruokaa kuin muu perhe, oli se sitten kanaa ja uunijuureksia, lihapullia ja perunamuusia, kalaa ja perunoita tai kotitekoisia hamppareita. Aamu-, ilta- ja välipalat koostuu vaihdellen leivästä täytteineen, hedelmistä ja vihanneksista, jogurtti+marjat, weetabixiin jne. Välillä tulee joku pieni annos herkuteltuakin, kuten eilen 40g pikkupussi sipsiä tai yksi päivä suklaatikkari. Alkoholia en käytä nyt juurikaan, koska se ei muutenkaan kuulu nyt elämääni, sen tuomista turhista kaloreista ei siis tarvitse huolehtia.

Muut kuulumiset: Iina opettelee kovasti seisomaan ilman tukea, 9kk ikäisenä. Onni oli 10kk vanha, kun oppi seisomaan ilman tukea. Lisäksi Iina on nyt oppinut taputtamaan, vilkuttamaan, naksuttamaan ja antamaan pusuja. Meillä ollaan sairastettu nyt vähän väliä, milloin Onnilla ollut angiinaa, Iinalla korvatulehdus ja nyt mulla angiina. Jospa sairastelusta päästäis pian eroon eikä tarvis jonkun koko ajan olla lääkekuurilla. Onni palasi joululoman jälkeen päiväkotiin, edelleen 3pv/vk, ja on aivan innoissaan. Onni oli lomalla tylsistynyt ja kyseli koko ajan leikkikavereita, nyt hän on leikkinyt kovasti tarhassa parhaiden kavereiden (Ella, Oona, Niilo) ja myös muiden kanssa.

Me ollaan sunnuntaina lähdössä päiväristeilylle Tukholmaan Silja Serenadella. Voisin kirjoitella seuraavaksi vinkkejä ja kuulumisia miten kahden pienen lapsen kanssa laivareissu ja Tukholman aleshoppailut sujuu.

Heikkona hetkenä muista tämä!

Kun uuden elämäntavan löytämisessä tulee takapakkia ja hirveästi tekisi mieli löhötä sohvalla mättämässä kaikki maailman herkut napaansa, muistele tätä fiilistä, joka vallitsi sinä päivänä kun päätit lopettaa.

Viimeinen herkkuateria takana, uudenvuoden perinneruoat eli nakit, lihapullat ja perunasalaatti tilkalla valkoviiniä. Iltapalaksi weetabixia, joka vähän normalisoi iltaruuasta syntynyttä päänsärkyä, huonoa oloa ja ällötystä. Lasten nukahdettua kaapista löytyi karkkipussi, sipsipussi, ruissipsipussi, garagetölkki ja lasillinen kuoharia. Kaapissa olis vielä ollut tarjolla keksiä ja jäätelöä pakkasessa, jos oikein olisi innostunut. Huono olo vaan yltyi nopeasti, en vaan saanut herkuista mitään "kicksejä" irti kuten joskus. 

Ranch-sipsit ei maistu hyviltä, älä syö enää niitä! Karkit... Liian makeaa. Ruissipsit ihan ok, mutta muutaman jälkeen se mausteseos oikein polttelee kieltä ja mieltä, liikaa suolaa! Kuohari, muutaman hörpyn jälkeen unohtui lasiin ja lopulta päätyi viemäriin. Huono vointi vain velloo, sekä fyysisesti että henkisesti tuntuu pahalta. Raikas vesi maistui ja tuntui hyvältä, heti helpotti vähän! Lounaaksi syömäni salaatti oli ihanan raikasta ja siitä jäi hyvä olo! (Joskin vähän nälkä, mutta se olikin jämäannos vanhaa salaattia)

Sonja, tämä on siis "Note to self"! Niistä herkuista ei jää hyvä olo! Ja tavoite joutuu joka suupalalla kauemmas. Suosi mieluummin suunniteltuja herkkupäiviä, jolloin saat nauttia esimerkiksi juhlissa yhden kakkupalan, kunhan et sorru överimässäykseen. Kilo viikossa ei ole paljon, se on sopivasti ja onnistuu normaalilla ruokavaliolla, kunhan ne herkut pysyy muiden vatsoissa. :)

Hei hei 2014

Tämä vuosi on ollut hyvä. Ei täydellinen, mutta keskimäärin parempi kuin huonompi. 

Tämän vuoden täydellisyyspäivä oli 4.4. kun rakas tyttäremme Iina syntyi ja perheestämme tuli täysi. Nyt meiltä ei puutu enää ketään, kaikki on tässä ja nyt on hyvä rakentaa meidän perheen tarinaa eteenpäin.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen meidän molemmista lapsista, niin rakkaat, söpöt, fiksut ja taitavat ihmisen alut.

Isimieskin on tsempannut tänä vuonna ihan silminnähden ja meillä on ollut oikein ihanaa yhdessä. Toki myös sanaharkkaa ja erimielisyyksiä meillä on ollut, mutta enemmän onneksi hyvää.

Itse taas olen ollut armollisempi itselleni ja koko perheelleni. Opin edellisvuoden vastoinkäymisistä sen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä vaan riittää kunhan asiat on vähän sinne päin. Enää en nipota pikkuasioista, koska osaan arvostaa sitä että perusasiat on meidän perheessä nyt aikas hyvin. Olen pitänyt monesti mölyt mahassani välttääkseni perheriidan ja olen yrittänyt antaa enemmän läsnäoloani jokaiselle perheenjäsenelle. Parannettavaa minulla olisi ruutujen tuijotusajassa, pitäisi ehdottomasti vähentää facebookia ja muita. Tavoitetta ensi vuodelle olisi jättää puhelin ja iPad kokonaan muualle silloin, kun touhuaa lasten kanssa tai viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Lisäksi haluaisin osata laskea vieläkin hitaammin kymmeneen silloin, kun lapset koettelevat hermoja. Onnin tähän asti pahin uhma-aalto on hiljalleen hellittämässä ja voin vain huokaista, että me selvittiin siitä. Mutta voin myös miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta olisimme välttyneet niinkin monelta taistelulta. Mun pitäisi useammin aikuisena astua tilanteesta henkisesti etäämmälle tarkkailemaan ja rauhoittamaan tilanne, elämän pyörteissä tunteiden myrskyihin vain uppoutuu usein mukaan, vaikka se ei jälkikäteen aina järkevältä tuntuisikaan. Jospa ensi vuonna voisin kehittyä myös tuolla saralla, haluan antaa lapsille turvallisen ympäristön koetella ja opetella omia tunteitaan ja niiden käsittelyä, ja sitä varten minun pitää itse omistaa rautahermot.

Ensi vuodesta toivon yhtä tasaisen hyvää kuin tästä vuodesta. Töihin paluu jännittää, mutta onneksi se on vasta syyskuussa. 20kg haluaisin sitä ennen pudottaa ja laskin sen olevan mahdollista 1kg/vko tahdilla, jos vain pysyn motivaatiossani. Heti huomenna alkaa.  Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia edistyksestä.

Nyt palaan katsomaan Frozen -leffaa, joka ilmeisesti on ollut todella hitti vuosi sitten. Nyt vihdoin ehdin katsoa sen. :D

Joulu"loma"

Meidän joulu tuli ja meni hujauksessa. Blogi on pysynyt hiljaisena, koska bloggausaikani klo 22-24 on ennen joulua mennyt epätoivoisesti joulutonttuna lahjoja paketoiden, pipareita koristellen ja jouluruokia tehden. Jouluna taas tuo aika meni nauttimiseen: lasillinen viiniä, hieman suklaata, telkkaria tai facebookia, Isimiehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa.

Lasten hereilläoloaika meni aikalailla vaipparallissa, koska Iina-raukalla meni korvatulehduksen antibiooteista vatsa sekaisin. Tänään ensimmäinen päivä normaalilla vatsantoiminnalla vasta. Lapset sai hurjan määrän lahjoja, joulupukilla oli taas kerran lähtenyt homma vähän lapasesta. Ja Onnin lempilahja oli huulirasva... Iina ei jaksanut kiinnostua koko paketeista eikä edes lahjapaperista, mitä aluksi ajattelin että edes se kiinnostaisi, mutta syynä taisi olla tukalat oltavat. Tajusin, että Iinan ensimmäisestä joulusta tuli otettua tasan kaksi kuvaa. Onneksi siskon puolisolla oli järkkäri mukana aattoiltana, jospa sieltä saisi muutaman kuvan muistoksi.

Me saatiin lapsilta paras joululahja. Molemmat lapset nimittäin nukkuivat vihdoin hyvin! 4kk ollaan herätty tunnin välein, alkuillasta Iinan itkuja lohduteltu jopa vartin välein. Nyt koko viikko herätty keskimäärin vain kerran yössä! Toivottavasti tämä lahja tuli jäädäkseen! Iltaisin oli ennennäkemätöntä luksusta vain olla, kun ei tarvinnut pomppia sohvalta pinnasängyn luo vähänväliä. Yöllä pitkät unijaksot latasivat akkuja ja nyt on lähes uudelleensyntynyt olo.

Katsoin just eilisen Olipa Kerran -jakson ja mä en kestä kuinka ihana ja jännä se sarja on! En jaksa odottaa seuraavaa jaksoa! Onko muita Olipa Kerran faneja? :)