Muistojen arkistointia

Parin vuoden aikana iPhone ja iPad on syrjäyttäneet mun digikameran, järkkärin, videokameran ja läppärin. Kaikki kuvat ja lyhyet videot tulee napsittua puhelimella, koska se on joka tapauksessa aina mukana. Kotona saatan ottaa myös kuvia ja videoita iPadillakin, koska se on monesti sopivasti käsissä valmiiksi.

Mulla on ylläolevan syyn takia puhelimen muisti aina karvan vaille täysi ja joudun vähän väliä poistamaan jotain vähemmän tärkeitä kuvia, jotta saan taas otettua pari uutta kuvaa lisää. Ärsyttävää juuri silloin, kun olisi hyvä juttu kuvattavana ja puhelin herjaa muistin loppumista. Tänään homma kärjistyi pitkästä aikaa siihen, että yritin ifolor-sovelluksen kautta tilata oikeita valokuvia, jotta saisin puhelimen kuvia poistettua. Muisti tosin ei riittänyt edes kuvien tilaamiseen, joten jouduin kaivamaan pölyisen ja hitaan, parhaat päivänsä nähneen läppärini esille, jotta saisin puhelimen kuvat ja videot edes jonnekin talteen. Ensin odotin läppärin päivitykset, sitten kuvien ja videoiden siirtoprosessi... Ikuisuus. Ja lapsethan eivät ole nukkuneet samaan aikaan päiväunia viime aikoina. Eli projektin suorittaminen on ollut astetta stressaavampaa, kun pitäisi samaan aikaan tehdä sataa muutakin asiaa.

Vihdoin sain vapautettua tarpeeksi muistia puhelimeeni. Nyt läppäristä pitäisi saada kaikki videot vielä esimerkiksi DVD-levylle talteen, jotta olisi näyttää lapsille kotivideoita sitten joskus. Enkä tosiaan luota tuohon kivikautiseen läppäriin, että se säilöisi kaiken ikuisesti. Takaisin kuvien tilaukseen. Jouduin kymmenettä kertaa uudestaan lataamaan ifolorin appsiin haluamani kuvat, jotta saisin ne tilattua. Lopulta kaikki olisi tilausvahvistusta vaille valmista, niin johan appsi hirttää kiinni. Puhelu asiakaspalveluun valaisi sen verran, että appsi pitäisi poistaa ja koittaa ladata uudestaan. Eli kuvien valikointi TAAS alusta. Mitään muuta tekemistähän ei mulla muutenkaan olisi. Mutta kaiken tämän jälkeen 206 kpl valokuvia on vihdoin tulossa meillepäin! Sitten pitäisi haalia jostain aikaa mapittamiseen, jotta kuvat saataisiin kivasti albumeihin.

Onnin vauva-aikana mä aloitin kunnianhimoisen projektin, jossa askartelen kivan valokuva-albumin kuvineen, teksteineen ja lisämateriaaleineen (scrap-book tyylisesti). Sitä ei voi jättää kesken. Ja pakkohan mun on tehdä Iinallekin samanlainen tai saan katkeran tyttären. Samantyylinen scrap-book mun 2006-vuonna tapahtuneesta vaihto-oppilas ajasta on myös kesken. Onhan tässä aikaa. Valmiissa maailmassa mihinkään ole kiire. :D Paha vaan, että lasten kuvat tuppaa kasautumaan ja olisi kiva päivittää albumeita ennen kuin valokuvakasa on lannistava Mt. Everest. Mutta nyt puolen vuoden ajalta keräytyneet kuvat tilattuna olen taas lähempänä projektin valmistumista (plus sain puhelimeeni lisätilaa uusille muistoille), ja saa mummit ja kummit pitkään toivomiaan kuvia lapsosista.

En vaan millään raaskisi poistaa mitään kuvia puhelimestani, vaikka ne olisi varmuuskopioitu kolmeen eri paikkaan. Tylsistyneenä tai ikävissään on nimittäin ihana selata lasten vauvakuvia ja muistella kuinka suloisia pikkumöykkyjä he ovat joskus olleet! Voih, miksi puhelimen muisti on niin rajattu?!