Operaatio unirätti

Onnilta vieroitettiin tutti melko aikaisessa vaiheessa, kun hän oli hieman yli vuoden ikäinen. Se ei ollut silloin suunniteltu tapahtuvan niin aikaisin, mulla vaan meni hermot kokoaikaiseen tuttikitinään. Viikonlopun poitsu protestoi asiaa, jonka jälkeen ei ole tuttia kaivannut.

Tutin vieroituksen sivuoireena tuli unirätti todella tärkeäksi. Söpöä, aluksi. Mutta kun me huomattiin unirätistä tulleen uusi tutti, oli ongelma kääntynyt kannoillaan ja palannut. Toisin kuin tutti, unirätti pysyi kuitenkin hyvin vain unilla eikä Onni alkanut ruinata sitä päiväsaikaan. 

Nyt Onnin täyttäessä kolme unirätti on edelleen ollut kuvioissa, ja meidän mielestä ei tarvitsisi enää. Hampaat kärsivät, hygienia on kyseenalaista, henki haisee yön jälkeen, muutenkaan ei oikein sovi isolle pojalle. Aluksi yritettiin jutella Onnille, että yritettäisiin pitää rätti kuivana, jolloin hän saisi pitää unirätin. Onhan se hänelle todella tärkeä tuki ja turva nukahtamistilanteessa. Viikon verran rätti pysyikin kuivana ja Onnia kehuttiin maasta taivaisiin isoksi pojaksi ja Onskan ylpeys itsestään oikein säteili ympärille. Sitten iski taantuma ja rätti liimautui takaisin suuhun.

Äkkiä keksimään juoni, jolla iso poika luopuisi rätin imeskelystä. Onnilla on synttärit 23.12., joten ajateltiin ensin että joulupukki voisi hakea unirätit pikkutontuille. Siitä siis lähdettiin ja alettiin valmistella Onnia kolmevuotissynttäreihin. Kunnes aloin ajatella mahdollisia vaikeita iltoja JOULUNA ja tajusin, että homma on pakko hoitaa pois alta hyvissä ajoin ennen pyhiä, jolloin olisi kiva viettää rauhallisia iltoja kahden kesken lasten nukahdettua helposti touhukkaan päivän päätteeksi. Ajankohdaksi valittiin tämä päivä, koska tänä viikonloppuna ei ole erikoista menoa ja koko perhe on kotosalla.

Onni sai siis paketoida kaikki unirättinsä (11kpl) viimeisten jäähyväishalien ja -pusujen jälkeen ja viedä paketin parvekkeelle odottamaan, että pikkutontut hakisivat rätit parempaan talteen pienille vauvatontuille käyttöön. Mietittiin myös, että tuokohan ne Onnille vastalahjan. Onni toivoi pinkkiä kynsilakkaa tai huulipunaa, mutta kuulemma lelukin kelpaisi. Nukkumaanmenoajan koittaessa ihmettelin, kun megaraivareita ei tullutkaan. Onni kysyi kerran vai pari, että heeei missä mun rätit on?! Mutta oli ihan ok, kun vastattiin että nehän odottaa pikkutonttuja. Vieressä ei tarvinnut myöskään sen kauempaa istua kuin normaalistikaan, eli silti sen 30-45min pepunpuudutusta mammut-jakkaralla... Mutta ei huutoa. Nada. Seurataan tilannetta tulevina iltoina.

Rätit paketoitu omavalitsemaan lahjapaperiin (pinkkiä pitää olla) ja paketti menossa parvekkeelle.

Vastalahja, duplo kuorma-auto, valmiina odottamaan aamua...

Yritin saada videon eli nykykielellä vlogin tähän, mutta siinä kestää ikuisuus ladata. Lataan sen nyt siis Facebookin puolelle! Palaan kertomaan rättioperaation tuloksia muutaman päivän kuluttua.