Mä en ole ikinä ollu mikään siivousintoilija, enemmänkin tykkään pitää perussiisteyden yllä viemällä tavarat paikoilleen samantien ja omistamalla mahdollisimman vähän ylimääräistä tilpehööriä ja hyllyillä pölyyntyviä posliinieläimiä. Päällipäin meillä siis on aika siistiä. (Jos ei oteta huomioon mieheni inhokkia: eteisen jakkaralla huojuvaa vaatekasaani, niitä joita on niin vähän käytetty, etteivät kelpaa vaatekaappiin, mutta ei vielä pesukoneeseenkaan.) Pintaa syvemmälle mentäessä tarkkasilmäisempi huomaa, että meillä imuroidaan, kun ehditään, pyritään kerta viikkoon, mutta joskus sekin venähtää. Moppausta harrastetaan lähinnä silloin, kun lasten ruokailun jäljiltä keittiössä ei voi liikkua ilman, että sukat jää tahmalattiaan kiinni. Petivaatteet pyrin vaihtamaan kahden viikon välein, koska rakastan puhtaita petivaatteita, niissä nukahtaa sekunnissa ja näkee vain ihania unia! Vessa ja kylppäri pestään siinä sivussa, kun ollaan menossa saunaan tai suihkuun, mutta sillekään ei mitään tiettyä aikataulua ole, pestään kun ehditään tai viimeistään ennen kuin ällöttää. Pölyjen pyyhkiminen on hienosti ulkoistettu Onnille, jonka mielestä se on vain hauskaa leikkiä. Tai jos hän ei ehdi tai ei ole paikalla, kun pölykerros ärsyttää, sen joutuu tekemään itse. Niin huonosti olen perillä siivousstandardeista, ettei mulle edes tule mieleen muita tärkeitä siivouskohteita?!
Tietysti päivittäin tai muutaman kerran viikossa pyörii pesukone ja astianpesukone, niitä on ihan kiva puuhastellakin. Mä rakastan laittaa lasten värikkäitä vaatteita kuivumaan ja kuivumisen jälkeen viikata kaappiin. Silitystä tosin en harrasta. Me luovuttiin jopa silityslaudastakin, koska se vei vain hyödyttömänä siivouskaapin tilaa. Mies silittää kauluspaidat sohvarahin päällä ja muutoin käytetään vaatetta, jota ei välttämättä tarvitse silitellä.
Ihana väripläjäys kuivumassa!
Lisäksi meidän roolien jako kotona menee kutakuinkin niin, että mä hoidan lapset ja vaatteet ja mies siivoaa. Mä siivoan kyllä myös, mutta harvemmin ehdin ennen tuota rakasta siisteysintoilijaa. Mulla prioriteetti on ensin tyytyväiset lapset ja siivous, jälkien korjaus jne tulee heti, kun ehditään. Mies taas saattaa ärsyyntyä niin paljon ruokailun jälkeisistä sotkuista, että linnoittautuu keittiöön puunaamaan ja häätää meidät muut muualle jaloista. Jako tulee siis aika luonnostaan, mä oon lasten leikittäjä ja mies kodin puhtaanapitolaitos.
Toki välillä mulle tulee oikein ärsytyspuuska kodin sotkuisuudesta. Kuten just nyt. Varsinkin, kun Isimies valitteli, että nyt keittiössä haisee raato. Ja itse en haistanut mitään! (Olinko se siis minä vai mitä vihjailua se nyt oli?) Mä taas haistan molempien lasten kakat kilometrien päähän (tai ainakin toiseen huoneeseen asti) ja pystyn vielä erottamaan kumpi kyseessä, mitä Isimies ei välttämättä heti hoksaa. Hänen nenä on siis ohjelmoitu siisteyteen ja mun lapsiin, kuten roolitkin ovat asettuneet. Takaisin aiheeseen palatakseni, nyt tekisi mieli siivota. Mutta sitten tulee se omgelma, että missä välissä mä toteutan mun siivousintoni ennen kuin se ehtii taas laantua kiviäkinkiinnostaa-tasolle? Jos haluan rauhassa paneutua keittiön kaakeleiden jynssäämiseen tai liinavaatekaapin uudelleenjärjestelyyn, se täytyy kaiketi tehdä lasten nukkuessa. Muutoin projekti jää 90% varmasti kesken syystä, että Iina ei yletä johonkin leluun ja kitisee sitä kunnes ojennan lelun hänelle tai Onni haluaa jotain, mutta ei sittenkään halua tai siis sittenkin haluaa eikun ei haluakaan vaan hakee vain huomiota. Lasten uniaika, päivisin harvinaista herkkua, jos nukkuvat samaan aikaan ja silloin mietin söisinkö, kävisinkö suihkussa, lepäisinkö hetken vai siivoaisinko? Hmm. Iltaisin pitäisi hetken saada rauhoittua ja sitten päästä nukkumaankin joskus, vaikeaa!
Miten teillä siivotaan ja milloin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Spam-viestien välttämiseksi kommentit tulevat näkyviin vasta, kun ne on ensin hyväksytty.