Tosimiesten päivä

Kysyin Isimieheltä viikko sitten kakkutoivetta isänpäiväksi. Miehellä on sellainen närkästyksen aihe äitienpäivästä ja isänpäivästä, josta hän jaksaa muistuttaa joka vuosi, ja taas tulevasta isänpäivästä muistutettuna käytiin sama vanha keskustelu. Hän nimittäin ihmettelee miksi äitienpäivänä isät on lasten kanssa, jotta äiti saa rentoutua, mutta myös isänpäivänä isät on lasten kanssa, koska viettävät laatuaikaa yhdessä. Ja näin meidän kakkukeskustelu meni:

"Haluatko isänpäivänä kakun?"
"En, koska en varmaan ehdi syömään sitä kakkua, kun pitää olla lasten kanssa."
"Mites mä ehdin syömään ruokaa, vaikka oon kaiket päivät lasten kanssa?"
"No sä ootkin äiti."
"Ai niin, äidithän on superihmisiä ja pystyy kaikkeen yhtäaikaa. Kyllä kumpi tahansa pystyy siihen, kun on pakko. Siihen oppii."

Tämän jälkeen asiasta ei puhuttu, kunnes paria päivää myöhemmin Isimies toivoi lemppariaan tiikerikakkua. Saamansa pitää. :)

Tänä vuonna me ei ehditty lasten kanssa lahjaostoksille eikä korttiaskarteluihin. Edellisvuosina Onnin kanssa on tehty jalanjälki-kortteja ja viime vuonna isi sai Muumipappa-mukin lahjaksi. Jospa me ensi viikolla ehdittäisiin ikuistamaan Onnin ja Iinan jalanjäljet, ne on kuitenkin kivoja muistoja, joista samalla näkee lasten kasvamisen hyvin. Aamulla kuitenkin Onni sai tehdä itse isille aamupalan (mä autoin vähän) ja sai päättää mitä kaikkea isille laitetaan. Iina hoiti oman roolinsa hyvin, kun viivytteli isin sängystänousemista nukkumalla isin vieressä. Kun aamupala oli valmiiksi katettu Hesarin kera, mentiin herättämään isi ja Onni sai antaa päiväkodissa tekemänsä kortin. Alla pari kuvaa meidän aamusta.

Illaksi oltiin sovittu perinteinen isänpäiväillallinen mun isän luo, mutta iskä soittikin jo aamulla ja pyysi Onnia ukon luo leikkimään koko päiväksi. Äkkiä aamupalan jälkeen siis päivävaatteet päälle ja autolla ukon luo. Me muut palattiin vielä kotiin muutamaksi tunniksi. Mä pääsin leipomaan tiikerikakut sekä meidän Isimiehelle että omalle iskälle. Ja mies sai nyt toiveensa toteutettua ja pääsi ihan yksin viettämään laatuaikaa ilman lapsia, ja läksi salille cycling-tunnille.

Onhan miehen mietteissä ihan perää, että miksi isät on lasten kanssa sekä isänpäivänä että äitienpäivänä, eihän se tunnu menevän tasan. Toisaalta ehkä tuo perinne on syntynyt siksi, että suurimmassa osassa perheistä edelleen lastenhoito ja se laatuaika lasten kanssa ei mene arkenakaan ihan tasan. Meidän perheessä ainakin tällä hetkellä äiti hoitaa 75% lapsiin liittyvistä asioista. Isimiehen puolustukseksi toki se, että hän käy töissä ja minä olen nyt äitiyslomalla kotona. Mutta silloin kun kävin töissä myös, meni lapsenhoito silloinkin fifty-sixty äidille. Mutta onneksi meidän perheessä isi muistaa myös välillä kiireidensä ja "kiireidensä" takaa ne pikkupallerot, jotka kovasti aina odottaa isiä leikkeihin ja hakee isiltä huomiota. Ne pienet pojat ja tytöt, jotka äidille itkee kuinka on isiä kova ikävä, miksi isin pitää aina olla töissä. Kun he saavat sen laatuajan isin kanssa legoleikkeihin, haleihin, riehumiseen, lukemiseen, kauppaleikkeihin, syliin, peittelyyn, saunomiseen, pyöräilyyn ja hiekkalaatikolle. Kun isi leikkii lasten kanssa ja se näky kuinka molemmilla osapuolilla on aidosti kivaa, on parasta. Sellainen isi, joka aidosti haluaa olla läsnä lastensa elämässä, on mies minun makuuni. Tosimies!

Hyvää isänpäivää kaikille tosimiehille - isille, jotka haluavat olla perheensä kanssa!